Luento 1: Oppimisympäristöajattelua

Mitä tarkoitetaan oppimisympäristöllä? Mannisen teoksessa (2003, 17) tuodaan esiin muun muassa Mannisen ja Pesosen (1997) määritelmä: ”Oppimisympäristö on paikka, tila, yhteisö tai toimintakäytäntö, joka edistää oppimista”. Käyttötavat voidaan tiivistää kolmeen osaa. Ensimmäisessä oppimisympäristö nähdään opetuksen ja koulutuksen suunnittelua ohjaavana pedagogisena mallina, jossa didaktisia ja oppimisteoreettisia periaatteita hyödynnetään suunnittelussa ja opetuksen toteutuksessa, ja ympäristöt ovat valittu tietoisesti oppimisen tueksi. Toisessa tavassa oppimisympäristö nähdään ajattelutapana, jolla korostetaan koulutilojen ulkopuolella tapahtuvaa oppimista sekä perinteisestä opettajajohtoisesta ja luokkapainotteista opiskelusta poikkeamista. Kolmannessa oppimisympäristö voidaan nähdä muotiterminä. Tällöin termiä käytetään yleisluonteisesti korvaamaan perinteisempiä käsitteitä. (Manninen 2003, 18.)
Ensimmäisellä luennolla käsiteltiin oppimisympäristöajattelua ja käsityksiä oppimisympäristöjen muutoksesta. Oppimisympäristö voidaan tarkastella ja määritellä monista eri näkökulmista. Esiin nostettiin muun muassa Björklidin (2005) oppimis- ja kasvatusympäristön tarkastelun kolme erilaista näkökulmaa. Ensimmäinen on oppimisen lähiympäristö. Tämä herättää ja tukee taidollisia, tiedollisia ja asenteellisia toimintoja. Seuraava näkökulma on laajempi koulun/koulutuksen ulkopuolinen oppimisympäristö, josta yksilö voi omaksua tietoa sen mukaan, mihin hän haluaa suuntautua. Kolmannessa näkökulmassa oppimisympäristö voidaan rinnastaa tarkoittamaan ilmapiiriä. Tällöin yksilön kokemat tunteet vaikuttavat hänen minänsä kehittymiseen, itsensä kokemiseen ja itsetuntoonsa. (Korhonen 2019.)

Opetusministeriö (2004) on puolestaan määritellyt oppimisympäristön muodostuvan oppiaineksesta sekä fyysisestä, sosiaalisesta ja kulttuurisesta toimintaympäristöstä, mikä koostuu kokonaisuudeksi, jonka vaikutuspiirissä oppiminen ja opiskelu tapahtuvat. Kuitenkin tarkastelutavassa, jota käytetään usein, jaotellaan oppimisympäristö neljään osa-alueeseen. Nämä ovat psykologinen, sosiaalinen, fyysinen ja pedagoginen näkökulma. Viime aikoina hyödynnetyssä määrittelyssä oppimisympäristö on jaoteltu viiteen näkökulmaan, jossa mukana on myös teknologia. Fyysisellä näkökulmalla tarkoitetaan tiloja ja rakennuksia, jossa oppiminen tapahtuu. Sosiaalisessa näkökulmassa tarkastellaan vuorovaikutusta. Teknologiassa opetusteknologiaa ja oppimista tukevia teknologiaratkaisuja. Paikallisella näkökulmassa korostetaan oppimisen paikkaa, tilaa ja lähiympäristöä. Pedagogis-didaktinen näkökulma tarkastelee puolestaan sitä, miten ympäristö tukee oppimista ja mitä pedagogista keinoja hyödynnetään tässä. (Korhonen 2019.)

Oppimisympäristöajattelua: yhtenäinen peruskoulu

Piispasen väitöskirjassa (2008, 99) puhutaan muun muassa ”kaikkien koulu” -periaatteesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että samassa koulussa opiskelisivat eri ikäiset oppilaat esiopetuksesta 9.vuosiluokkaan. ”Kaikkien koulu” -periaatteessa myös erityistä tukea tarvitsevat ja etniset vähemmistöt olisi integroitu tavalliseen opetukseen. Koulun tavoitteena on huomioida erilaiset oppilaat, millä peilataan oppimisympäristöajattelussa yhteiskunnallista mallia, jossa arkipäivän elämässä erilaiset ihmiset kohtaavat toisiaan. Yhtenäisellä peruskoululla pyritään myös vähentämään ja helpottamaan siirtymävaiheita sekä lisäämään yhteistyötä eri-ikäisten välillä koulupäivän erilaisissa tilanteissa. (Piispanen 2008, 99.)
Fyysisesti suuri koulu tuo mukanaan myös haasteita, sillä koulussa toimiminen vaatii opettajalta enemmän sosiaalisia kohtaamisia eri-ikäisten oppilaiden, erilaisten opettajapersoonien sekä moniammatillisten ryhmittymien kanssa. Erilaisten koulukulttuurien kohdatessa on osattava tulla toimeen ja tehdä yhteistyötä suuremmalla joukolla. Myös psyykkiset paineet voivat lisääntyä oppimistulosten näkökulmasta. Yhtenäinen peruskoulu onkin tämän hetken muutoskohde, joka jakaa mielipiteitä. On kuitenkin muistettava, että opettajan työn syvimmän oletuksen esteenä eivät saa olla muuttumattomuus ja pysyvyys, sillä tulevaisuuden tekeminen ja rakentaminen pohjautuu oppimisympäristöajattelulle. (Piispanen 2008, 99–100.)

Lähteet

Korhonen, V. (2019) Oppimisympäristöajattelu ja käsitykset oppimisympäristöjen muutoksesta.         Luento.

Manninen, J. (2003) Oppimista tukevat ympäristöt. Johdatus oppimisympäristöajatteluun.       Helsinki: Opetushallitus. 14–41. 

Piispanen, M. (2008) Hyvä oppimisympäristö. Oppilaiden, vanhempien ja opettajien                  hyvyyskäsitysten kohtaaminen peruskoulussa. Jyväskylän yliopisto.