Luento 4: Verkko-opetuksesta oppimisyhteisöihin verkossa?

Luennolla neljä käsittelimme verkko-opetuksen eri muotoja. Perinteinen ajattelutapa, jossa opettajajohtoiset menetelmät siirretään verkkoympäristöön, on edelleen hallitsevin. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi verkossa saatavilla olevia opetusvideoita ja opiskelijoiden suorittamia itsenäisiä tehtäviä. Haasteena perinteisessä mallissa on mm. suuri keskeyttämisprosentti. Yksi syy tähän on oppimisen sosiaalisen ulottuvuuden huomiotta jättäminen. (Korhonen, 22.1.2019.) 

Oppimisen sosiaalinen puoli saattaakin muodostua haasteeksi verkko-oppimisessa. Voidaan esimerkiksi pohtia, oppivatko opiskelijat tuntemaan toisiaan, tuntuuko osallistujista, että he ovat yhteydessä todellisiin ihmisiin ja voiko yhteisöllisyyden tunne kehittyä verkko-oppijoiden keskuudessa? (Kear 2011, 17.) 

Verkko-oppimisessa onkin alettu keskittyä yhä enemmän vuorovaikutukseen osallistujien välillä (Kear 2011, 2). Sosiaalisen vuorovaikutuksen huomioiminen on tärkeää sovellettaessa muuttuvaa oppimisympäristömielikuvaa verkko-oppimisessa. Aihetta voidaan lähestyä kahdesta näkökulmasta.  Verkko-oppiminen voidaan toteuttaa virtuaalisena verkkokurssina, jossa hyödynnetään vuorovaikutusta. Toinen tapa on käyttää sulautuvan oppimisen mallia, jossa käytetään sekä lähi- että etäopetusta tukemaan vuorovaikutusta. (Korhonen 22.1.2019.) Keskitymme tässä kirjoituksessa tarkastelemaan sulautuvan oppimisen mallia, joka mielestämme tuntuu tehokkaimmalta verkko-oppimisen mallilta nimenomaan sosiaalista vuorovaikutusta ajatellen. 

  

Sulautuva oppiminen (blended learning) tarkoittaa sekoitettua oppimista. Suomessa tästä käytetään yleensä nimitystä monimuoto-opetus. Bonkin ja Grahamin (2006) mukaan sulautuvassa oppimisessa yhdistetään kontaktiopetusta ja verkko-opetusta, yhdistetään jakelujärjestelmiä ja teknologioita ja yhdistetään opetusmetodeita.  Tavoitteena on monipuolinen ja rikas oppimisympäristö, joka tukee oppimista. Menetelminä toimivat esimerkiksi kasvokkain tapahtuva opetus, verkossa sijaitsevat opetusohjelmat, verkossa tapahtuvat reaaliaikaiset tuokiot ja keskustelufoorumit, joissa jokainen voi osallistua keskusteluun itselle sopivana ajankohtana.  (Korhonen 22.1.2019; Kear 2011, 31-38.) Vaarana sulautuneen oppimisen mallissa on, että pedagogisen ajattelun tärkeys unohtuu keskityttäessä eri teknologioiden, kontaktiopetuksen ja verkko-opetuksen yhdistelmien etsimiseen (Korhonen 2014, 16). 

Bonk ja Graham (2006) korostavat vuorovaikutuksen tukemisen tärkeyttä sulautuvassa oppimisessa. Vuorovaikutuksen toteutuminen on tärkeää niin oppijan ja tiedon välillä, oppijoiden välillä, kuin opettajan ja oppijoiden välillä. Vuorovaikutus mahdollistuu erilaisia pedagogisia menetelmiä käyttämällä. (Korhonen, 22.12.2019.) Nykyinen teknologia tarjoaa monia mahdollisuuksia pitää yhteytä muihin osallistujiin ja saada tukea opintoihin.  

Opettajalla on tärkeä rooli verkko-oppimisen onnistumisessa ja yhteisöllisyyden syntymisen tukemisessa. Opettajan rooli on kuitenkin muuttunut tiedon jakajasta oppaaksi, joka auttaa opiskelijoita oppimaan toisiltaan ja verkkolähteistä. (Kear 2011, 2, 167; Korhonen 2014, 9.) Muuttuvista oppimisympäristöistä puhuttaessa korostuukin uudet tavat ymmärtää oppiminen ja sen tilat. Haluttaessa siirtyä pois tiedon siirtämisen perinteestä, kiinnitetään huomiota oppimisympäristön joustavuuteen, avoimuuteen ja hajautumiseen. Tähän verkkoympäristö tarjoaa loistavat puitteet. (Korhonen 2014, 6.) 

Pohdintaa

Luennon ja alustuksen pohjalta keskustelimme verkko-opetuksesta varhaiskasvatuksen opinnoissa. Opinnot ovat olleet pitkälti läsnäoloa vaativaa pienryhmissä tapahtuvaa kontaktiopetusta. Keskustelu, vuorovaikutus ja tekemällä oppiminen ovat kuuluneet vahvasti opintoihin. Ammatillista käytännön osaamista onkin mielestämme hankala siirtää verkkoon. Toisaalta meidänkin opinnoissamme opiskelijoita on monilta paikkakunnilta, jolloin osa keskusteluista ja monilta kursseilta tutuista esityksistä ja alustuksista voitaisiin  hyvin toteuttaa verkkoympäristöstä. Tämä valmentaisi hyvin myös työelämään, jossa monet palaverit käydään nykyään etäyhteyden välityksellä. Uskomme ja toivomme, että tähän suuntaan tullaan menemään enemmän tulevaisuudessa. 

Verkko-opetuksesta meillä on kokemusta lähinnä sivuaineopintojen yhteydessä. Omien kokemustemme mukaan niistäkin suurin osa tapahtuu edelleen moodle-alustalla itsenäisesti kurssilla edeten. Joihinkin kursseihin sisältyy luentotallenteita ja mahdollisuus osallistua luennolle myös livenä. Ymmärämme hyvin aiemmin mainitun suuren keskeyttämisprosentin tälläisten kurssien yhteydessä. Usein kursseilla on melko pitkät, koko lukukauden tai jopa vuoden mittaiset suorittamisajat. Ilman minkäänlaista sosiaalista kontaktia toisiin opiskelijoihin tälläisiä kursseja on helppo siirtää aina parempaan ajankohtaan, jota ei ehkä koskaan tule. 

Lähteet 

Kear, K. 2011. Online and Social Networking Communities. Routledge. 

Korhonen, V. 2019. Muuttuvat oppimisympäristöt. Luento 4. Verkko-opetuksesta oppimisyhteisöihin verkossa? 22.1.2019. Tampereen Yliopisto. 

Korhonen, V. 2014. Verkko-oppimisympäristöt ja niihin liittyvät pedagogiset haasteet aikuis- ja korkeakoulutuksen kentillä. Teoksessa E. Kallio & A. Heikkinen (toim.) Aikuisten kasvu ja aktivointi. Suomalaisen aikuiskasvatuksen kentät ja kerrostumat. Tampere: Tampere University Press, 215-242.